Mä oon aina kuvannut.

Olen sellainen ihminen, että innostun helposti asioista. Mutta tämä innostus lopahtaa myös aika helposti, eikä sellasta omaa juttua ole tuntunut löytyvän. Huomasin tässä kuitenkin yksi päivä, että valokuvaamista en ole koskaan lopettanut. Se on ollut läsnä aivan pienestä pitäen.

Mä oon aina kuvannut. 

Kun olin pieni räpsin kuvia iskän kameralla, kunnes sain ensimmäisen oman digikameran. Sillä sit räpsittiin menemään kauheeta vauhtia. Olen siitä saakka rakastanut kuvata luontoa ja visuaalisesti kauniita asioita, vaikka kyseessä olisikin portaikko tai seinän kuvio.

Nopeasti mukaan tuli myös iskän videokamera, millä tehtiin luontodokkareita, uutisia ja haastatteluita naapurin Neten kanssa. Tehtiin me myös mun serkun Ninjan kanssa lyhytelokuvia pehmoleluilla.

Jossain vaiheessa iskä ostin canonin puolijärkkärin, jolla kuvattiin menemään lisää. Olihan se makeeta kuvata sillä verrattuna omaan digikameraan. Oli niin parasta päästä ottaa makrokuvia sukkahousuista tai matoista, tai oikeastaan mistä tahansa.

Kännyköillä oon myös aina kuvannut. Mulla aina kännykän muisti tursuaa yli juurikin kuvien takia, ei koskaan minkään muun.

Mulle kuvaaminen on tapa tallentaa omaa elämää sellaisena kun mä sen näen.

Ostin vuosi sitten ensimmäisen "kunnon kameran", Canonin 600D. Se oli aika luksusta, sillä olin tottunut ottamaan kuvia niin paljon vaatimattomammilla välineillä.
Nyt vuosi jälkeenpäin, olen hieman oppinut kameran teknistä puolta, mutta olen vielä hyvin lapsen kengissä. Se onkin mun seuraava tavoite.

Nyt vasta olen löytänyt muokkaamisen maailman ja oppinut kuvien käsittelyä. Vitsit mitä uusia alueita se on avannut mulle. Tuntuu kun olisin tipahtanut kanin koloon ja löytänyt jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Eli siis photoshopin...

Mulle valokuvat kertoo tarinaa. Mulle valokuvissa se tärkein asia on se tunne, minkä ne välittää tai luo. Mitä vahvempi tunne, sitä parempi valokuva.

Toivottavasti seuraava vuosi on täynnä valokuvausta.

/Oona

Ps. Laittelen aina kuvia Instagramiin: oonajohannna tai ssaario

 

Parasta.

Tiedättekö mikä on parasta ystävissä. 

Se, että he ovat kaikki erilaisia.

Jos jotain tapahtuu elämässä, hyvää tai pahaa, on aina nuo samat muutamat ystävät joille kertoo ensimmäisenä. Koska nämä ihmiset on tuntenut jo reilun vuosikymmenen, tuntee heidät aika hyvin. Nykyään osaan jo valmiiksi ennustaa melkeimpä täysin, miten he reagoivat mihin tahansa uutiseen. 

Eräs heistä on se järjen ääni. Hän kertoo joka kerta asioille ratkaisuehdotuksia ja sanoo suoraan asiat. Monesti kun hän sanoo jonkin asian ääneen, voin vaan olla samaa mieltä. Hän on se, joka muistuttaa mua siitä mikä on yleensä tilanteeseen oikea ratkaisu -vaikka se ei olisikaan se miellyttävin. Hänen kanssaan puramme kaikkia asiat paloiksi, jonka jälkeen näen aina koko kuvan paremmin. Ei ole asiaa, jota en uskaltaisi olla kertomatta hänelle. Tiedän aina, että me löydetään ratkaisu kaikkeen. 

Eräs heistä on empatian antaja. Hän on aina muistuttamassa ikävissä hetkissä positiivisia asioita itsestäni ja varmistaa, että mulla tulee hymy, vaikka mitä olisi tapahtunut. Hän fiilaa kaikki positiiviset asiat täysillä, mutta myös kaikki negatiiviset. Hän on se, keneltä tulee vastauksena pitkät viestit, jotka loppuvat tilanteeseen sopiviin hymiöihin. Monesti olen purskahtanut itkuun niiden viestien jälkeen, sillä olen vain ollut niin kiitollinen sellaisesta ystävästä. Monesti se on kaikki, mitä joissain tilanteissa tarvitsee.

Eräs heistä on se, joka aina hiffaa. Hän tajuaa aina kaikki asiat mistä puhun ja ollaan samaa mieltä yleensä kaikesta. Tiedän, että hänen kanssaan voin puhua mistä tahansa, koska jaamme niin paljon samoja arvoja. Hän on se, joka tulee aina apuun jos sitä tarvitsee -vaikka keskellä yötä. Me käydään kaikki ylä- ja alamäet meemien, pågeneiden ja tarvittaessa vaikka pelkän hiljaisuuden kautta. Joskus parasta on vain olla hiljaa, mutta tietää että joku on siinä jos tarvitsee.

Jokainen näistä erilaisista tavoista olla ystävä on juuri oikea ja arvostan jokaista tyyliä maailman eniten. 

Love you. 

/Oona

Miniloma.

Käytiin viime viikonloppu viettämässä aivan ihanassa Naantalissa Lassin kanssa. Olin käynyt siellä viimeksi pienenä, joten uusi visiitti olikin tervetullut. Kävi hyvä tuuri kun mun hyvä ystävä oli siellä juuri työharjoittelussa, joten pääsi viettämään hänenkin kanssa aikaa!

Naantalin kirkko.

Oltiin yötä Bridgett Innissä, joka oli valloittava. Suosittelen lämpimästi kaikille Naantaliin matkaaville. Pieni majatalotyylinen hotelli keskellä Naantalia, muutaman minuutin kävelymatkan päässä ranta-alueelta vei täysin mun sydämen. Lauantaina sanoin Lassille kun herättiin, että tää sänky on niin mukava, että tunnen olevani osa sitä. Me palataan sinne varmasti siis uudelleen!

  ( kuva http://www.bridgetinn.fi/)

Näkymä ikkunasta :))

Kesäkausi ei ollut vielä alkanut, joten ihmisiä siellä ei ollut vielä niin paljon liikenteessä päiväsaikaan. Kuitenkin 8-9 maissa iltasella ravintolat täyttyivät nopeasti, eikä mikään ihme, sillä onhan ruoka siellä aivan loistavaa. Oli ihana istua ulkona nauttien hyvästä seurasta.

Ps. Söin siellä myös maailman parasta avokadopastaa! Siitä en kerenny ottaa ees kuvaa, kun olin vetänyt sen jo napaan. ;)

    

Naantalin torin luona oli aivan ihana
kiinalainen ravintola, jossa oli ainakin
hinta-laatusuhde kohdillaan.

Aurinko oli myös kovin petollinen, sillä vaikka välttelin auringossa oleilua (sillä en ollut varustautunut niin kuumaan ilmaan) sain silti osani sen polttavista säteistä.

Olin valinnut tosi kivan mallisen paidan
tähän säähän. Hienosti.

Kaikenkaikkiaan pieni viikonloppureissu oli todella kaivattu. Ja pääsin taas olemaan kameran takana!!

Ihana Emilia <3 

/Oona

Muutos, muutos ja muutos.

Tää kevät on ollut ehkä mulle suurinta muutosten aikaa. Niinhän sitä sanotaan että joka kevät tulee kaikille se "muutosbuumi", mutta nyt on kyllä muutosta ollut edellistenkin vuosien edestä.

Muutos number 1. 

  

Oon ollut 23-vuotta brunette. Aattelin kokeilla nyt uutta. Katotaan miten pitkään pidän näin, tai mitä tän jälkeen muutetaan!

Muutos number 2. 

Sanoisin tän olleen itselleni aika kova paikka. Mulla on paljon konkreettisia muistoja vuosien takaa tallella ja niistä luopuminen on aina ollut vaikeaa. 

Nyt oon pakottanut itseni kuitenkin luopumaan. Niin kauan kun pysyn tietyllä tavalla kaikessa vanhassa kiinni, en pysty menemään kunnolla eteenpäin. Se tuntuu ehkä hassulta ajatukselta jos ei itse ole vastaavalla tavalla ajattelevaa sorttia, mutta itselleni se on ollut aina haaste.

Kaikki vanhat asiat ei ole myöskään enää nykyään sitä, mitä niiden ehkä toivoisi olevan tai haluaisi olevan. Sen olen oppinut kunnolla. Asioista pitää vaan päästää irti. Vaikka Spotifyn soittolista kerrallaan. 

Muutos number 3. 

Oon alkanut meditoimaan. KYLLÄ! Meditoimaan.

Tää johtuu siitä, et oon ollut viimeset kaks vuotta väsynyt koko ajan. Nää keskimäärin joka toinen yö pelkkiä painajaisia ja saan paljon ahdistuskohtauksia ja koen pahoja yöllisiä pelkotiloja. Mulla on ollut myös paljon omituisia oireita kropassa joille ei ole löytynyt mitään järjellistä selitystä kaikkien tutkimusten jälkeenkään.

Luin Elina Tervon kirjoitusta, jossa hän puhui kropan oireista joille ei löytynyt mitään lääketieteellistä selitystä. Tässä linkki pitkään kirjoitukseen, suosittelen lukemaan!! Hoidinkin tietämättäni syytä en enää oiretta.

Hän oli kuitenkin löytänyt ratkaisun joogasta, jonka ajattelin laittaa kokeiluun meditoinnin ohella. Ensimmäisen meditoinnin jälkeen koin jo muutosta. Kahden viikon joka öiset painajaiset loppuivat siihen- aivan seinään siis.

En osaa edes kuvailla kuinka ihanalta se tuntui. Kun joka yö näkee koko nukkumisen ajan pahoja painajaisia, alkaa nukkumista pelätä ja joka aamu olo on aivan järjettömän väsynyt. Se fiilis kun heräsin aamulla pirteänä hyvästä syvästä unesta -SE OLI AIVAN PARASTA!

Katsotaan jos saisin pidettyä nämä omassa arjessa niin, että muodostuisi rutiiniksi ja jospa ne auttaisivat kaikki muutkin oireet pois. Pitäkää peukkuja pystyssä!

/Oona

Oho!

Oho, niin on mennyt yksi vuosi noin vaan. Oon käytännössä unohtanut koko blogini, kunnes tänään huomasin sähköpostiini tulleen kommentin erääseen kirjoitukseeni. Kiitos sinä joka kommentoit, sitä kautta löysin takaisin tänne! :)

Tää vuosi on ollut aivan järjettömän kiireinen. Oon opiskellut parhaani mukaan, sekä tehnyt työharjoittelua ohessa. Toki myös yrittänyt nähdä kavereita ja pitää parisuhteesta huolta!

Onneksi kaikki opiskelu on kantanut hedelmää, sillä näyttää pelottavasti sille, että saatan valmistua etuaikaa. Jos kaikki menee hyvin, niin valmistun jouluna kesän sijasta.

Sen tajuaminen oli jotenkin aikamoinen shokki, sillä sitten pitäisi olla jollain tasolla valmis.

Mutta palaan myöhemmin paremmin aiheittain. Tästä eteenpäin blogi toivottavasti käsittelee valmistumista, oman paikan löytämistä mediamaailmassa, uuden asunnon remppausta ja kaikkea muuta ihanaa.

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana viikonloppu,

palataan!

/ Oona