Kuten lempinimestä saattaa päätellä, Luna ei oo mikään tottelevaisin kissa ( mitä ei kyllä yksikään toinenkaan kissa taida olla ).
Luna tuli meille pienten sattumusten kautta. Oltiin Lassin kanss pitkään mietitty ensin koiraa, mutta todettu ettei vielä ole ehkä koiran aika. Ei oltu koskaan oltu kissaihmisiä, mutta oltiin alettu netistä kattelemaan aina välillä että mistä löytyisi kissanpentuja. En ollut siis tästä aikomuksesta kenellekkään kertonut. Oltiin kateltu yhtä pentua, mutta todettiin, että jos se on vielä kk päästä siellä niin sitten se on ment to be.
Seuraavana päivänä mun serkku lähettää junasta kuvan, että täällä ollaan tulossa kotiin. Se oli hakemassa Seinäjoelta ittelleen kissaa. Eikä oltu siis koskaan toisillemme puhuttu sellasen hankkimisesta ollenkaa. Kerroin tottakai heti että mitä ihmettä, mekin ollaan oltu hankkimassa kissaa ! Mun serkku sitten sanoi että sinne jäi vielä yksi ja linkkasi myynti-ilmoituksen. Siinä sitten kävi ilmi että kyse oli samasta kisusta kun oltiin aikasemmin jo katottu.
Naureskeltiin siinä Lassin ja serkun kanssa asialle, mutta päätettiin edelleen pysyä " jos kuukauden päästä on vielä"- tavoitteessa.
No sitten meni varmaan reilu viikko, kun mun serkku soitti mulle, että sen kisun sais ilmaiseksi. Kukaan ei ollut huolinut sitä (ilmeisesti huonojen kuvien takia myynti-ilmossa), ja myyjä oli tarjonnut sitä mun serkulle.
No, siitä sitten ostin lassille junamatkat Seinäjoelle ja se lähti viikkoa myöhemmin hakemaan Lunaa kotiin.
 |
| Tässä Lunan sisko Ellu ihan pikkusena. |
Luna pääs heti tullessaan jo tapaamaan merkittäviä henkilöitä, kun Tampereella Lassin odottaessa junanvaihtoa Tuomas Kyrö kävi kuikuilemassa Lunaa kantokopassa. :D
Ensimmäiset kolme päivää Luna oli aika tasan tarkkaan sohvan alla, tai oikeastaan sohvan sisässä. Siellä sit sitä yritettiin houkutella pois ja annettiin sormia nuuhkittavaksi jne.
 |
| Tuolla sohvan edessä me vuoronperää makoiltiin. |
Pikkuhiljaa se sieltä tuli, luottaen eka muhun paremmin. Se johtu varmaan siitä että pääsääntöisesti se olin minä joka siinä sohvan vieressä makas ja varmaan oli mun hajuihin ensin tottunut.
Kolmantena päivänä uskalsi jo tehdä pieniä kierroksia sohvan edessä, mut ai että kun joku liikahti vähänkin kovaäänisesti tai nopeasti, niin Luna oli kuin salama takaisin sohvan alla.
Tästä kuitenkin mentiin joka päivä parempaan suuntaan, tällä hetkellä välillä nauretaan Lassin kanssa että kumpa se välillä menis vielä hetkeks sinne sohvan alle raapimasta kaikkia paikkoja. Vitsi.
Luna ei vierasta ketään, tasaseen tahtiin on kaikille hankala. Antaa silittää silloin kun huvittaa ja silloinkin hyvin tarkka siitä että mihin silittää ja kauan on aikaa. Jos yhtään liian pitkään ni nopeasti on leikkimielisesti hampaat kädessä. Tai en tiedä yrittääkö se oikeasti olla kylmäverinen tappaja, mutta ei se ainakaan kauheen hyvin siinä oo onnistunut.
En voi kyllä muuta sanoa kun että tää kisu todisti ihan vääräks sen luulon, ettei me oltais oltu kissaihmisiä. Taidetaan me aika pahasti olla ;)
xoxox,
Oona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti